KAKSI LASTA PIENELLÄ IKÄEROLLA / MITKÄ FIILIKSET OVAT ENSIMMÄISEN VUODEN JÄLKEEN?

design by ilona vauvakortit

 

12 kuukauden ikäinen vauva

Miltä on viimeinen vuosi tuntunut kun lasten ikäero on pieni? Oikeastaan tuo 2 vuoden ikäero taitaa olla aika yleinen. Niin monella esikoisen kaverilla on myös melko samalla ikäerolla pienemmät sisarukset.

Kulunut vuosi on ollut erittäin rankka. Ei sitä osannut etukäteen ajatella, kuinka rankkaa onkaan valvoa öitä, kun pitää jaksaa isommankin kanssa. Esikoisen vauva-aika oli helppo tähän verrattuna – sai levätä kun toinen nukkui useammat unet sekä omaa aikaa tuntui olevan rutkasti nykyiseen verrattuna.

Olen kuitenkin ollut erityisen onnekkaassa asemassa kun pienellä epälapsentahtisuudella olen saanut lapset nukkumaan samaan aikaan, joten joskus olen onnistunut nukkumaan huonoja öitä tällöin pois. Isompi on käynyt joskus hieman aiemmin päiväunille tai myöhemmin, joten ollaan saatu synkronoitua heidän unet yhteen. Breikki päivään on vain liian tarpeellinen. Tiedän ettei monessakaan perheessä ole tämä onnistunut, joten sen koen suureksi helpotukseksi meidän arjessa.

Toisaalta minusta kaksi on mennyt siinä missä yksikin. Samanlaista sekoilua se on ollut. Kun ei ole koskaan kokenut minkälaista on olla yhden lapsen kanssa, joka osaa pukea ja on muutenkin omatoiminen, ei tämä nykyinen arki ole ollut niin hirveää. Pukemiseen menee hieman enemmän aikaa, mutta nyt sekin on alkanut helpottaa kun isompi osaa jo pukea ulkovaatteet melkein kokonaan itse. Jos ikäero olisi ollut vuodenkin suurempi, niin ehkä shokki olisi myös ollut uudessa arjessa suurempi. Nyt kun ollaan eletty selkeästi pikkulapsi arkea 3 vuotta ja tämä alkaa päivä päivältä helpottaa, saan kokea ensimmäistä kertaa tätä hieman helpompaa arkea. Jos ikäero olisi ollut suurempi, niin koen suuremmaksi pudotukseksi palata taas omatoimisesta lapsesta vauva-arkeen – kaikessa on puolensa.

Paljon arjesta jäi mieleen kamalia hetkiä, kun univaje muuttaa päivät niin harmaiksi, mutta voi kuinka paljon kaikkea ihanaakin on tapahtunut. Ollaan muistojen osalta niin suuresti plussalla, kun nukutut tunnit laahaavat pahasti miinuksella. Onneksi muistan vieläkin miltä tuntui saada toinen lapsi syliin ja muutaman päivän kuluttua isompikin liittyi joukkoomme. En usko, että unohdan sitä tunnetta koskaan. Olin maailman onnellisin ihminen. Tottakai arki tuota fiilistä hieman latistaa, mutta se samainen tunne pilkistää aina esiin, kun näen kuinka onnellisia lapseni ovat – tällöin olen itse taas se maailman onnellisin ihminen.

Esikoinen on myös todella kiltti. Hän on todella empaattinen ja ystävällinen. Osaa antaa periksi, kun huomaa toista harmittavan. Tästä syystä ollaan vältytty isommilta konflikteilta  sisarusten kesken. Niitä on varmasti tulossa, mutta silloin toivon hermojeni kestävän kun tuolloin saa yötkin nukuttua paremmin.

Tekisinkö tämän kaiken uudelleen? En ainakaan kolmatta kertaa peräkkäin, mutta en kadu tätä aikaa pätkän vertaa. Mutta jos nyt eläisin vain esikoiseni kanssa ja tietäisin etukäteen minkälaiseksi arki muuttuu, niin varmasti hyppäisin pää edellä tyrskyjen sekaan uudelleen ja uudelleen – niin ihania nämä pienet ovat. Tiedän, että vielä joskus on minunkin vuoroni nukkua.

Onnea vielä kerran pieni taaperoni Neo. Tämä matka on ollut suuri ja rakas, mutta ollaan saatu sitäkin enemmän rakkautta elämäämme. <3

Lue myös aiemmat postaukseni:

11 KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

LINNANMÄELLÄ TAAPERON JA VAUVAN KANSSA

LASTEN SEINÄLAUTASET

Riikka / Kotoin - -
Posted in Yleinen

2 kommenttia “KAKSI LASTA PIENELLÄ IKÄEROLLA / MITKÄ FIILIKSET OVAT ENSIMMÄISEN VUODEN JÄLKEEN?

  1. Onnea 1-vuotiaalle! ❤️ Meillä on vain yksi neiti, mutta hän oli niin huono nukkumaan että univelkoja kertyi nelisen vuotta. Vielä nykyäänkin hän on iltavirkku ja nukkumaan menemisen kanssa saa viikottain taistella kun millään ei malttaisi laittaa päätä tyynyyn. 🙂 Itsekin olen ollut aamu-uninen iltakukkuja mutta mitä vanhemmaksi vuodet kasvattaa, sen aamuvirkummaksi olen alkanut muuttua. 😂

    Univaje on todella raskasta ja osasit hienosti pukea sen sanoiksi – arjesta tulee harmaampaa kun väsymys valtaa. Sitä se on joskus vieläkin, jos ei saa nukkua tarpeeksi, ja sen takia pyrin joka viikonloppu antamaan aikaa levolle jotta arjen lyhyet unet eivät kuormittaisi liikaa.

    Meidän neiti on jo reipas 8 vuotias ja olen huomannut kaipaavani niitä hetkiä jolloin tyttö oli pienempi. Enää ei äitiä samaan tapaan tarvita ja jokainen viikko tuo mukanaan uudenlaisia asioita. Pitää osata luottaa toiseen ja antaa mennä kavereiden kanssa ulos leikkimään, vaikka mieli tekisi puristaa tyttö halaukseen ja pyytää jäämään kotiin äitin kaveriksi puuhailemaan. 😂 Vanhemmuus on elämän suurin vastuu, suurin onni ja rakkauden määrä omaa lastaan kohtaan niin valtava ettei sitä osaa sanoin kuvata! ❤️ Pienistä kasvaa suuria ihmisiä ja myöhemmin voi vain miettiä että minäkö todella olen tuon mahtavan tyypin tähän maailmaan tuonut ja itsenäiseksi ihmiseksi omin voimin kasvattanut! ❤️

    1. Kun unet jäävät lyhyeksi, on lapsiluvun määrä aika yhdentekevä. Unia aikuinenkin tarvitsee ja se verottavaa arjen jaksamistakin valtavasti. Joten ymmärrän. Tuntuu, että meilläkin kolme vuotiaalla alkaa olla tuota, ettei millään malttaisi pysyä sängyssä vaan olisi kiva höpistä yhdessä vaikka koko ilta. 😀

      Uskon, että joskus vielä kaipaa tätä vaihetta aivan hurjasti. Nyt osaa kyllä taas nauttia enemmän, kun lapset ovat jo hieman isompia eikä ole kaikkia pikkuvauvojen ongelmia, vaikka nukkua ei osatakaan. Niin hauskoja tyyppejä näistä on kasvanut, että päivittäin saa naureskella heidän jutuilleen <3. Nyt olenkin sitä mieltä, että voitaisiin tähän jymähtää iäksi. Voi olla, että viimeistään teini-iän kolkutellessa oven takana alkaa kaivata niitä pienten yöllisiä mahavaivoja ja voisi valvoa vaikka koko yön saadakseen rauhan taloon 😀 Mutta jokainen vaihe on varmasti omalla tavallaan ihana sekä haikea. <3 Kiitos Miia kommentista. Oli ihanaa kuulla sinunkin kokemuksia ja mietteitä teidän arjestanne.<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *