RASKAUSVIIKKO 32.


Nyt se iski, tai oikeastaan nyt sen huomaan aivan toden teolla; raskausaivot takkuavat niin pahasti, että minun ajatuksen olematon juoksu on karkuteillä ja mistään ei meinaa tulla mitään. Ei tämä tilanne mitään murheita tai ärsytystä aiheuta vaan lähinnä naurattaa. Vain äidit tietävät tämän tunteen, joka tulee jatkumaan lapsen synnyttyä kun imetys ja yövalvomiset imevät viimeisetkin järjen rippeet.

Kuljen pitkin asuntoa kuin haamu ja yritän tehdä kotitöitä. No voitte kuvitella, ettei lahopäinen äiti saa mitään aikaiseksi. Aamulla särki paljon selkää ja jalkoja, mutta vasta kolmannella haahuilu reissulla keittiöön muistin miksi olin siellä — vaikka minuun koski, en vaan pystynyt muistamaan mitä minun piti suorittaa tuolla keittiössä, eli hakea itselleni särkylääkettä. Välillä tuntuu meno niin järkyttävältä, että kohta taapero saa alkaa pyörittämään tätä meidän arkea. Hän tuntuu paljon enemmän olevan järjissään kuin tämä äiti. Huh, onneksi nämä tilanteet lähinnä naurattavat! 
Uskon, että loppuraskaudesta unohdan vielä lapseni nimen ja istutaan olohuoneessa nälkäisinä, kun äiti ei osaa enää edes ruokaa laittaa lautaselle oikeaan aikaan; siltä tämä ainakin alkaa tuntumaan. Alkuviikko on ollut niin puuroista, ettei tästä helpolla teräväksi veitseksi muututa. Onneksi tämä on esikoisen ajalta jo niin tuttua, etten tätä stressaa vaan otan vitsillä. Ja onneksi ei tarvitse töissä olla sekoilemassa; esikoisen aikana jäin asiakkaalle sönköttämään siansaksaa kun ei sieltä suusta vain tullut sanaakaan, mikä olisi edes muistuttanut suomenkieltä. Ei auttanut kuin revetä nauramaan ja viittoa työkaveria auttamaan — asiakas taisi hieman hämmentyä. 
Mutta jos tapaat sekoilevan raskaana olevan, niin älä ihmettele ja anna hänelle aikaa; luultavasti hän vain yrittää saada aivot toimimaan edes jonkinlaisella kapasiteetilla. Aikaa, sitä me joskus tarvitaan. <3

Nyt raskausviikko 34+5

Riikka / Kotoin - -
Posted in raskaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *