GLUTEENITON & MANSIKKAINEN KAKKUKULHO

Jos kakkupohja halkeilee tai muuten ulkonäkö ei ole silmää miellyttävä, niin suosittelen tekemään siitä esimerkiksi tämän ”gluteenittoman & mansikkaisen kakkukulhon”, jonka ohjeen löydät alta. Itse tein tämän viime viikolla aivan tarkoituksella, kun halusin kokeilla minkälainen makuelämys tästä kakusta oikein syntyy.

Gluteeniton & mansikkainen kakkukulho oli maualtaan erittäin raikas ja hieman jäisten pakastemansikoiden kanssa muistutti perinteistä mansikkarahkaa – tuo ei ole mielestäni ollenkaan huono maku! Pohja oli kuohkea eikä kaivannut kosteutta, koska marjoista tihkui hieman mehua kerman ja pohjan joukkoon.

Meidän perheessä ei olla gluteenittomia, mutta silti teen aina gluteenittoman kakkupohjan, koska se voittaa tavallisen 6-0!

Suosittelen tätä kesäiseksi juhannusherkuksi;

GLUTEENITON & MANSIKKAINEN KAKKUKULHO

GLUTEENITON KAKKUPOHJA:

2dl gluteenitonta jauhoseosta

1,5dl sokeria

4 munaa

1tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää jauhoseos ja leivinjauhe vaahdon joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista uunissa alhaalla 175 astetta n. 30 min.

KOKOA KAKKUKULHO

n. 400g mansikoita.

Tuoreista maku olisi varmasti taivaallinen, mutta toimii myös pakastemansikoilla.

3-4dl kermaa.

Revi jäähtyneestä kakkupohjasta paloja kulhon pohjalle. Ripottele joukkoon mansikoita ja vatkattua kermaa. Toista kerros kerrokselta. Päälle voi ripotella loput mansikat ja oikein paljon kermaa. Tyyli tämän kokoamisessa on erittäin rento. Kokonaisuus on ihanan kesäpäivän mukaisesti huoleton ja raikas, eikä tämä voi epäonnistua. Laita joukkoon lempimarjojasi tai vaikka hedelmän paloja, jos nämä toimivat paremmin sinun makunystyröille.

Gluteeniton & mansikkainen kakkukulho on siinä mielessä paljon huolettomampi vaihtoehto, jos joudut kuljettamaan kakun esimerkiksi mökille – pomppuinen hiekkatiekään ei saa tätä kakkua pilalle.

KAHDEKSAN KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

Meidän pieni poika vauvamme on jo kahdeksan kuukauden ikäinen! Hän ei ole ollenkaan enää pikku vauva edes taitojensa puolesta. Viimeinen kuukausi on ollut sellaista vauhdin huumaa kehityksen puolesta, ettei kukaan meinaa pysyä siinä mukana.

Nyt konttaus on jo todella varmaa, eikä hän oikeastaan ryömi enää. Yhtäkkiä hän pääseekin tulemaan perässä niin kovaa vauhtia, että ruuat saa äkkiä napata pois uunista ja uunin luukku kiinni ennen kuin vauva ehtii melomaan liian vaarallisilla vesillä.  Kahdeksan kuukauden ikäinen vauva ei muistuta enää ollenkaan vastasyntynyttä – siitä ei ole epäilystäkään.

Kaksi viikkoa sitten hän oppi myös nousemaan ylös ja muutamassa päivässä hän seisoi niin sohvaa kuin sohvapöytääkin vasten. Nyt hän myös taitaa tukea vasten kävelyn, joten ei auta mennä lautapelien tai palapelien kanssa karkuun, vaan ne on nostettava ruokapöydälle ja jatkettava esikoisen kanssa pelaamista siellä. Toisen lapsen kohdalla huomasin arjen viuhuvan salaman nopeasti ohitse, mutta en koskaan kuvitellut kehityksen menevän näin nopeaa eteenpäin. Miten tässä enää pysyy päivien tai saati vauvan perässä?

Joka päivä huomaa kehitystä, jota on ihana kylläkin seurata. Nyt myös kaatuillaan aika paljon, mikä tuottaa paljon enemmän työtä – on vauhdittava entistä tarkemmin, mutta silti leikittävä esikoisenkin kanssa. Äitiys on aatteiden, sääntöjen ja lastenkin välistä tasapainoilua – kaikille äideille tästä hyvästä supersankarimerkit rintaan!

Mitä teidän pienet osasivat tässä kohtaa?

Lue myös aiemmat postaukseni:

SEITSEMÄN KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

KUUDEN KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

VIIDEN KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

LAPSELLE SUKUPUU- TAI NIMILAUTANEN

Ihastelin eräänä päivänä Instagramissa Piia Keton tekemää sukupuu-lautasta ja halusin meillekin sellaisen. Tiedustelin häneltä tilaushintaa sekä harmittelin kun kaikki hänen kurssinsa ovat pääkaupunkiseudulla. Hän sitten tokaisi, että meidän ihana Kouvola on hänen vanhaa kotiseutuaan, joten kurssi onnistuu tälläkin seudulla, jos saan vain porukkaa kasaan.

Ne ketkä tuntevat minut, niin tietävät ettei ole haaste eikä mikään saada porukkaa mukaan jotakin tapahtumaa varten. Muutamassa päivässä sain innokkaita työpajalaisia kasaan ja eilen sitten pääsimme viimein tekemään lautasia.

Itsekin innoissani keksin vaakatasossa olevan oksan, jossa nämä sukupuun eri hahmot roikkuisivat Piian valmiiksi kuvittamien käpyjen muodossa. No eihän tämä muotoilija ilman luomisen tuskaa tästäkään tehtävästä selvinnyt. Kokeilin ja purkasin ja lopulta tuijotin kahta tyhjää lautasta kun olin ”tuhlannut” puolet kurssin ajasta. Melkein iski pieni paniikki, etten saa molemmille lapsille omaa lautasta ja sekös vasta saisikin otsaani huonon äidin hohtavan leiman. Sitten se ajatus kuitenkin tupsahti päähäni ja unohdin sukupuut ja tein kaverin innoittamana lapsille nimi-lautaset, joiden teema lähti rakentumaan värikkäistä palloista.

Lopputulos näyttää yksinkertaiselta, mutta kun vaihtoehtoja oli miljoona, niin ajatukset vain pyörivät myrskyn lailla pään sisällä. Nyt odotan, että saan nähdä valmiit lasten nimi-lautaset. Polton jälkeen nimittäin nimet ovat kimmeltävät kultaiset ja Piian valmiit kuviot kadottavat keltaisen pohjavärin, jolloin jäljelle jää selkeät mustat piirrokset.

Kurssi oli mahtava ja 3 tuntia meni aivan siivillä. Nautin seurasta, tekemisen tuskasta sekä siitä kun se idea lopulta aukeaa aivan silmien edessä. Tässä ei tarvitse osata piirtää vaan sommittelu ja palojen leikkely riittää. Kysykää ihmeessä kurssia Helsingin tai Kouvolan seudulle, jos teitä kiinnostaa tehdä esimerkiksi teidän lapsille sukupuu- tai nimi-lautaset. Kurssilla sai tehdä myös mukeja ja lusikoita. Kaikki tarvikkeet saa Piian kautta.

Tämä oli niin inspiroivaa, että nyt viimeistään yritän pitää kiinni tästä, että otan omaa aikaa myös itselleni ja teen jotain luovaa aina silloin tällöin. Tämä äitiyslomalla höperöitynyt muotoilija kiittää Piia Ketoa loistavasta kurssista ja toivon, että olisin ehtinyt enemmänkin vaihtaa sinun kanssasi ajatuksia – olet nimittäin yksi taitavimmista suunnittelijoista, jonka tiedän! Tästäkin syystä kurssi oli mieletön!

Piialle voi laittaa sähköpostia piia@piiaketo.fi tai lähestyä vaikka instagramin kautta, jos haluat järjestää omalle porukalle Piian työpajan. Kurssilla myös puhuttiin, että olisi aivan loistavaa tehdä ”hää-lautanen”, jossa olisi tietenkin hääparin nimi ja päivämäärä, jotta se ei pääsisi unohtumaan – ei hullumpi idea tuokaan!

Lue myös aiemmat postaukseni:

DIY / SEINÄVAATTEESTA TYYNYKSI

KUIVIEN KÄSIEN HOITO – PARAS KÄSIVOIDE

JOULUKALENTERI, JOKA KESTÄÄ AIKAA JA SOPII SISUSTUKSEEN

 

MINIMALISTINEN ELÄMÄNTYYLI / LUONNONKOSMETIIKKA DEODORANTTI & SUOLASAIPPUA

En tiedä oliko se Konmari vai lasten syntymä, joka lopulta johdatti minut etsimään ekologisempaa ja minimalistisempaa elämäntyyliä. Edelleen pidän kauniista esineistä, enkä tahdo hyllyjen ammottavan tyhjyyttään, mutta haluan muuten yksinkertaistaa elämää, joten siltä osin minimalistinen elämäntyyli sopii kuvioon.

Olen käyttänyt koko ikäni tavallisia kaupan deodorantteja ja lopulta kysyin itseltäni: ”Miksi?”.

Kainaloihin hierotaan erilaisia kemikaaleja ja alumiinia, jotta ei hikoilisi – kirjoitettuna ajatus saa aikaan kylmiä väreitä. Nyt olen käyttänyt muutaman kuukauden ajan luonnonkosmetiikka deodoranttia – tuntuu elämän mittaiselta muutokselta, vaikka aikaa on kulunut naurettavan vähän.

Nyt kun olen käyttänyt tuotetta sen aikaa nähdäkseni muutoksen, niin voin vihdoin todeta sen sopivan minulle. Ehkä 2 viikon kohdalla ajattelin, että hiki haisee helpommin ja pesin kainaloita useammin, mutta nyt en huomaa tätä enää. Voisin jopa todeta, etten hikoile aivan niin paljon kuin ennen.

Toivoisin joskus pääseväni siihen pisteeseen, että valmistan itse deodoranttini, mutta nyt kahden pienen lapsen kanssa tuttu ja turvallinen roll-on tuntuu helpolta ja kätevältä. Luonnonkosmetiikka deodorantti tuoksuu todella erilaiselta kuin kemikaaleja sisältävät, mutta tuoksu ei ole kuitenkaan huono eikä pistä nenään – voisin kuvailla tuoksua tietenkin erittäin luonnolliseksi ja sitähän se onkin.

Nyt otin kokeiluun myös suolasaippuan, jolla olen puhdistanut ihoani. Kasvoni eivät ole kaivanneet heti rasvaa, mutta suolasaippua on ollut vasta muutaman päivän ajan testissä, joten tulos ei ole kovin luotettava. Suolasaippua sisältää siis vain suolaa, joten se ei vaahtoa. Käsiin kuitenkin irtoaa suolaa, jolla voi desinfioida ihoa tai tätä voi käyttää myös deodoranttina. Täytyy ehkä kokeilla tuota ominaisuutta myöhemmin.

Tulee sellainen ”Jes!-fiilis” aina kun huomaan, etten tarvitse jotain kemikaalia tai voin luopua jostain turhasta muovista, kuten saippuapulloista – aion tässä päästä zerowaste tavoitteeseeni, mutta hiuksiin olen vielä käyttänyt ekopesuaineita muovipulloissa, mutta aion löytää tähän hommaan sopivan palasaippuan.

Kylpyhuoneen hyllyt tyhjenevät varmasti tämän myötä paljon ja siivoaminen helpottuu. Kaikin puolin siis positiivista – ensin käytän vanhat purkit loppuun, joten tämä muutos tapahtuu hitaasti, mutta eiköhän hiljaa hyvä tule!

Jos sinulta löytyy erilaisia luonnonkosmetiikka merkkien/tuotteiden vinkkejä, niin kerro ihmeessä! Meikkipussi tulee myös kokemaan muutoksia, joten vinkkejä kaivataan moneen eri osa-alueeseen!

*Deodorantti: Farfalla-merkin & suolasaippua: Himalayan suolasaippua.

Lue myös aiemmat postaukseni:

ZERO WASTE / NOLLAHUKKA

PITÄISIKÖ SISUSTUSLEHTIEN VALMISTAMINEN LOPETTAA?

MERESTÄ KERÄTTY MUOVI PÄÄTYY UIMAPUKUIHIN JA BIKINEIHIN / HALLA HALLA

 

50-LUVUN TV-TASO JA TELEVISIO SEINÄLLE

Harvoin ostan mitään uutena, varsinkaan kotiin, joten yleensä hankinnat löytyvät useiden etsintöjen jälkeen kirpputoreilta. Kirpputorilöydöillä sisustaminen on jännittävää, yllättävää, yleensä edullisempaa sekä tietysti ekologisempaa kuin kaupasta ostettuna. Nyt uusin löytöni oli 50-luvun tv-taso, jonka myötä laitoimme myös television seinälle.

Kesällä 2015 etsin meille uutta tv-tasoa vanhan tilalle, joka oli Ikean Lack-sarjan muutaman kympin ostos opiskeluaikana. Taso oli hieman painunut television painosta, mutta ajoi asiansa värinsä ja toimivuutensa puolesta. Raskaana ollessa kuitenkin halusin, että laitteet saisi pieniltä sormilta piiloon, mikä taas helpottaisi tulevaisuudessa minun arkeani.

Koska kaupoista ei löydy minun haluamaani, piti kovasti kierrellä kirpputoreilla sekä selata mm. Tori.fi-palvelua. Lopulta osittainen onni potkaisi ja löysin 50-luvun senkin, joka sopi kuitenkin väliaikaiseksi tv-tasoksi.

Muotokieli sai tuolloin pisteitä 10/10, mutta olihan se aivan erilainen kuin tv-tasot yleensä – korkea ja lyhyt. Ostin kuitenkin muutamalla kympillä 50-luvun senkin ja se palveli meitä onnistuneesti tähän päivään saakka. Nyt se siirtyi jatkamaan palveluksiaan lapsen huoneeseen – katsotaan jääkö senkki sinne vai jatkaako matkaansa uudelleen Tori.fi-palvelun kautta.

Nyt meille nimittäin muutti täydellinen 50-luvun tv-taso, oikea kaunotar, josta olen haaveillut ainakin kolme vuotta. 50-luvulta tosiaan tuokin, mutta pidempi ja matalampi. Myös väritys ja muotokieli kohtaavat – aivan täyden kympin tv-taso. Olen niin innoissani kuinka olohuoneen ilme loksahti kohdalleen. Nyt kun televisiokin siirtyi tason myötä seinälle, on ilme paljon kevyempi ja ilmavampi – rakastan tätä kokonaisuutta suuresti.

50-luvun jalkavalaisinkin sopii mittasuhteiltaan paremmin tuohon nurkkaan kuin möhkön sohvan viereen. Siinä olisikin seuraava haaste – löytää edullisesti siro sohva, joka puhuisi samaa kieltä minun 50-luvun kalusteiden kanssa, mutta olematta kuitenkaan liian mummola.

Mitä pidät uudesta tv-tasosta?

Lue myös aiemmista löydöistäni täältä:

LASTENHUONEEN PARHAIMMAT KIRPPUTORILÖYDÖT

MINKÄLAISIA TAVAROITA ETSIN KIRPPUTOREILTA?

KUINKA TEHDÄ KIRPPUTORILÖYTÖ?

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT / ROTTINKISET JAKKARAT

 

LASTEN JATKETTAVA SÄNKY SÄILYTYSTILALLA

Meidän vauva tarvitsi omaa sänkyään päiväunia varten, koska liikkuminen alkoi olla niin vauhdikasta, ettei yksi sivulaita pitänyt häntä enää siellä – oli siis aika hankkia taaperolle uusi sänky, jotta vanhan saimme vauvalle. Halusin meille lasten jatkettavan sängyn säilytystilalla ja värinä piti tietenkin olla valkoinen.

Etsin pitkään erilaisia vaihtoehtoja näistä lasten jatkettavista sängyistä. Päädyin lopulta tähän Emma-sänkyyn, jonka tilasin täältä. Hinta oli edullinen ja erikseen sai tilattua tuon sängynaluslaatikon sekä patjan. Kokonaishinta oli maltillinen, ulkonäkö sopii moderniin sekä skandinaaviseen kotiinkin.

Ensin ajattelin laittavani sängynaluslaatikkoon legot, mutta meillä on niitä suhteellisen vähän verrattuna laatikon tilavuuteen, joten laatikkoon pääsivät Little Peoplet ja ajoneuvot. Laatikko vetää yllättävän paljon leluja ja nyt sain tytön huoneen lattialta kaikki ylimääräiset säilytyslaatikot (lego-laatikot) kaappiin piiloon – lastenhuoneen siistinä pito on näin paljon helpompaa.

Lasten jatkettava sänky säilytystilalla oli mielestäni 9/10 ostos. Hieman puunpinta kuultaa läpi ja itseäni miellyttäisi enemmän täysin peittävä pinta, mutta muuten sänky on ihana; simppeli, sopivan kokoinen pieneen huoneeseen sekä säilytystila on meille tällä hetkellä oikein riittävä.

Minkälaisia sänkyjä ja niihin liittyviä säilytysratkaisuja teiltä löytyy?

Lue myös muut postaukseni:

LASTENHUONEEN SISUSTUS – PIENELLÄ BUDJETILLA SÄILYTYS KUNTOON

OLOHUONEEN UUSI JÄRJESTYS

LASTENHUONEEN PARHAIMMAT KIRPPUTORILÖYDÖT

 

VANHAN GRILLIKODAN MODERNISOINTI / KUNNOSTAMINEN OSA 2.

moderni grillikota

moderni grillikota

moderni grillikota

moderni grillikota

Ihanaa kun mies jaksaa näitä projekteja puuhata, vaikka samalla hieman ärsyttää kun minä hoidan sitten lapset yksin. Sama oli viime syksynä leikkimökin kanssa, kun viimeisilläni raskaana yritin jaksaa sitä arkea, kun mies oli ensin töissä ja sitten teki leikkimökkiä iltamyöhään saakka. Rankkoja aikoja kaikille, mutta kyllä lopputulos aina korvaa kaiken. Nytkin malttamattomana odotan tämän valmistumista.

Ensin mies hioi seinät, ikkunan reunat sekä listat, jotta maali tarttuisi pintaan paremmin. Hän työstää muutamaa takaseinää kerrallaan, jotta varmistutaan siitä, että lopputulos on halutun kaltainen. Nyt on ikkunoiden reunoja maalattu ja ilme muuttuu heti paljon raikkaammaksi. Voi kunpa tämä valmistuisi nopeampaa!

Mies ehti myös maalata katon reunalaudat , jotka olivat tummuneet ajan saatossa. Grillikota uudistuu ja modernisoituu aivan silmissä. Uskon, että kesän lopulla piha on modernimpi ja yhtenäinen. Kokonaisuus tulee sointumaan ihanasti yhteen, eikä leikkimökki erotu näistä muista piharakennuksista niin paljoa.

Pidän teidät ajantasalla ja kerron taas kun tilanne edistyy. Mies lähtee nyt ainakin viikoksi reissuhommiin, joten arkena projekti ei ainakaan edisty, mutta eiköhän hiljaa hyvä tule!

Lue myös muita piha-aiheisia postauksiani:

VANHAN GRILLIKODAN MODERNISOINTI / KUNNOSTAMINEN

MODERNI LEIKKIMÖKKI / KESÄKAUSI AVATTU

LEIKKIMÖKKI ON VALMIS!

 

PITÄISIKÖ SISUSTUSLEHTIEN VALMISTAMINEN LOPETTAA?

Tiedättekö, että pelkkä ajatuskin kirpaisee ja puristaa hieman sydäntäni. Miksi sitten kirjoitin tuollaisen otsikon? Ajattelen tätä asiaa ekologiselta kannalta, mutta visuaalinen puoleni itkee vähintäänkin verta tuon ajatuksen takia.

Pitäisikö ihmisten lopettaa itsekkäät toimet, eli lopettaa sisustuslehtien ostaminen? Onhan totta, että inspiraatiota voi etsiä vaikka kuinka paljon; lukea nettilehtiä, tutkiskella sisustusblogeja ja kierrellä vaikka sisustuskaupoissa. Miksi on saatava se paperinen versio käteen, joka kuluttaa luonnonvaroja ja jää lopulta lehtipinoon pölyyntymään?

Olen vuosia lukenut sisustuslehtiä. En oikeastaan muista aikaa ennen sisustuslehtiä. Oliko sellaista edes olemassa? Minulle tipahtaa joka kuukausi yksi sisustuslehti postilaatikkoon ainakin vielä syksyyn asti. Ja ennen lapsia ostin monta lehteä kuukaudessa, koska blogien lisäksi lehdistä sai mielestäni eniten inspiraatiota.

Nettilehtien lueskelu tuntuu vieraalta, vaikka olen yrittänyt niihin tutustua. Lehti ei tunnu samalta Ipadin näytöltä kuin kauniina paperisena versiona käsissäni – en vain voi sille minkään.

Mietin, että olenko itsekäs ihminen, jos en osaa tästä tavasta luopua? Pitäisikö minun? Olisiko siitä mitään hyötyä?

Olen ollut työharjoittelussa Avotakka-lehdessä, joka on ollut yksi elämäni mielekkäimmistä asioista. Siellä tunsin olevani omieni joukossa, visuaalisuuden nälkäisten ihmisten kanssa ihan kuin kotonani. En vaihtaisi tuota kokemusta mistään hinnasta pois ja voisin mennä lehtitaloon töihin vaikka samantien. Jep, taas rasti ruutuun – itsekäs ihminen täällä hei!

Voin ainakin sanoa, etten osta enää melkein jokaista suomalaista sisustuslehteä niin kuin ennen, mutta kuukausittain 1-2 lehteä saapuu kotiini. Lueskelen joskus vanhojakin lehtiä uudelleen ja parhaimmat säästän itselleni. Ne mitä en tarvitse, kiikutan kirjaston ”ota tästä”-hyllyyn. Sieltä ne löytävät uusiin koteihin, eikä niiden elämä ole aivan kertakäyttöinen. Voisin tästä lähin suosia kirjastoa ja lukea sisustuslehteni siellä, jos pienet lapseni vaan soisivat minulle tämän ajan – kai tuo olisi jo suuri ekoteko?

Mitä mieltä olet? Pitäisikö lehtien kuluttamista vähentää vai ei?

Lisää ekologisia ajatuksiani voit lukea täältä:

MERESTÄ KERÄTTY MUOVI PÄÄTYY UIMAPUKUIHIN JA BIKINEIHIN / HALLA HALLA

ZERO WASTE / NOLLAHUKKA

VÄHEMMÄN MUOVIA KEITTIÖÖN

 

LASTEN SUKUPUOLIROOLIT

Kun odotin esikoistani, niin tiesin etten halua pukea häntä ”tytöksi”. Tai sellaiseksi kuin yhteiskunta odottaa tytön näyttävän; vaaleanpunaista, rimpsua ja kimalletta. Nyt kun itse olen ihastunut hentoon vaaleanpunaiseen sekä tytön vaaleisiin hiuksiin ja ihoon tuo sävy sopii mainiosti, niin olemme vaatekaappiin hankkineet muutamia tyttömäisiä vaatteita – sukupuolirooleista riippumatta. Eihän se vaaleanpunainen sovi kaikille vaikka tyttö olisikin. Hänen vaatekaappinsa on nykyään sopiva sekoitus kaikkea – vähän niin kuin hänen elämänsä kiinnostuksen kohteita myöden!

Esikoisen lempivärejä ovat musta ja sininen – minua se ei haittaa ollenkaan. Joskus ärsyttää kun hänelle toitotetaan kuinka lasten pitäisi tykätä kirkkaista väreistä ja hänen pitäisi valita piirrokseensa ennemmin keltainen kuin musta. Hassua, onko sukupuoliroolien lisäksi myös sellaisia odotuksia miten lasten ylipäätänsä pitäisi käyttäytyä. Sukupuolirooleista riippumatta on se mustakin aika hemmetin hieno väri!

Meidän vajaa 3-vuotias tyttö tykkää farkuista ja farkkupaidastaan. Rakastaa uutta ”poikien” Ryhmä Hau-yöpukuaan sekä lempiasuste on lippis. Hän on valinnut mielenkiintonsa kohteet itse eikä minkään muotin mukaan.

Itse pidän sanoista tyttö ja poika, koska me nyt vaan ollaan fyysisesti erilaisia, enkä koe noita nimityksiä alentavana tai muutenkaan haitallisina.

Mitkä mahdollisuudet meillä kaikilla silti onkaan – meistä kaikista voi yhtä lailla tulla palomiehiä tai leipureita eikä sillä sukupuolella ole väliä. Olenkin korjannut usein lapselleni kun hän sanoo;” pojat tekevät näin.. tai tytöt tekevät..”, että kyllä molemmat voivat tehdä näitä asioita, eikä sitä määritä onko tyttö vai poika. On harmillista kuinka paljon vieläkin erotellaan tyttöjen ja poikien juttuja. Meillä myös pojat saavat käyttää legginssejä ja Vimman letti-kuosia, vaikka joistain tämäkin on liian tyttömäistä – hassua, kun legginssit ovat varmaan parhaimmat housut leikki-ikäiselle.

Tyttöä kovasti kiinnostaa autot ja kaikki erilaiset kulkuneuvot. Hänellä on myös vauvoja ja nukenrattaat, mutta eipä niillä montaa kertaa ole leikitty. Kotileikit eivät myöskään paljoa kiinnosta paitsi nyt kesällä leikkimökki on tuonut siihen leikkiin lisäarvoa.

Tiedän, että on vaikeaa aina tietää onko joku tyttö vai poika, mutta itse en siitä ota nokkiini, vaikka joku on sanonut lastani pojaksi vaikka onkin tyttö, enkä suutu vaikka joku ”tytöttelee”. Ne on vain joskus kauan sitten päätettyjä sano, jotka tarkoittavat jotain, mutta ne eivät määritä meitä mitenkään.

Olet sitten tyttö, poika tai jotain muuta, niin mahdollisuudet onnistua tässä elämässä on niin suuret kunhan siihen uskoo, eikä anna minkään tai kenenkään määritellä itseään sen enempää. On ihanaa kun meidän taaperosta on kasvanut niin hauska tyyppi, etten voi kuin ihailla häntä. <3

Lue myös aiemmat postaukseni:

TAAPERON SOKERINKÄYTTÖ OSA 2. + VINKKI JÄÄTELÖHERKKUUN, JOSSA 0% LISÄTTYÄ SOKERIA

MITEN SAADAAN LENTOMATKA SUJUMAAN TAAPERON KANSSA MAHDOLLISIMMAN HELPOSTI?

TIE UNIIN KÄY KANTAEN – TULA-KANTOREPUT SOPIVAT VAUVASTA TAAPEROON

VANHAN GRILLIKODAN MODERNISOINTI / KUNNOSTAMINEN

Viime syksynä kun leikkimökin musta väri valittiin, päätimme päivittää myös muut piharakennukset. Puuvaja/varasto ja grillikota muutetaan modernimmaksi.

Viime syksynä kokeilimme jo hieman miltä musta väri näyttäisi myös muissa rakennuksissa pihapiirissämme. Testimaalauksen jälkeen totesimme, että olemme aivan oikealla suunnalla. Musta väri nyt niin hitti väri moderneissa mökeissä ja taloissa, mutta se tosiaan sopii hyvin myös perinteisempäänkin rakennukseen.

Grillikota modernisoituu muutenkin kuin vain värin ansioista. Otamme ikkunaristikot pois, jotta ilme kevenee ja selkiytyy. Muotoillut ikkunan reunalaudat maalaamme myös mustiksi, jotta ne eivät pomppaisi sieltä silmille – onhan niiden muotokieli aika romanttinen. Voisimme ne myös uusia, mutta laiskuuden nimissä totesimme tämänkin vaihtoehdon olevan hyvä vaihtoehto.

Kotaan tulee myös valkoista maalia, jotta kokonaisuus raikastuu ja sointuu yhteen mustan leikkimökin kanssa. Ikkunat tulevat valkoisella; kuitenkin niitä reunalautoja lukuunottamatta. En millään malttaisi odottaa miltä tämä kokonaisuus tulee valmiina näyttämään.

Palaan asiaan kunhan olemme saaneet tämän tehtävän suoritettua. Nämä hommat eivät kovin nopeasti toteudu kahden alle 3-vuotiaan kanssa, mutta eiköhän kesän aikana saada valmiiksi – ainakin niin sopii toivoa.

Lue lisää myös meidän leikkimökistä täältä.