LASTEN SUKUPUOLIROOLIT

Kun odotin esikoistani, niin tiesin etten halua pukea häntä ”tytöksi”. Tai sellaiseksi kuin yhteiskunta odottaa tytön näyttävän; vaaleanpunaista, rimpsua ja kimalletta. Nyt kun itse olen ihastunut hentoon vaaleanpunaiseen sekä tytön vaaleisiin hiuksiin ja ihoon tuo sävy sopii mainiosti, niin olemme vaatekaappiin hankkineet muutamia tyttömäisiä vaatteita – sukupuolirooleista riippumatta. Eihän se vaaleanpunainen sovi kaikille vaikka tyttö olisikin. Hänen vaatekaappinsa on nykyään sopiva sekoitus kaikkea – vähän niin kuin hänen elämänsä kiinnostuksen kohteita myöden!

Esikoisen lempivärejä ovat musta ja sininen – minua se ei haittaa ollenkaan. Joskus ärsyttää kun hänelle toitotetaan kuinka lasten pitäisi tykätä kirkkaista väreistä ja hänen pitäisi valita piirrokseensa ennemmin keltainen kuin musta. Hassua, onko sukupuoliroolien lisäksi myös sellaisia odotuksia miten lasten ylipäätänsä pitäisi käyttäytyä. Sukupuolirooleista riippumatta on se mustakin aika hemmetin hieno väri!

Meidän vajaa 3-vuotias tyttö tykkää farkuista ja farkkupaidastaan. Rakastaa uutta ”poikien” Ryhmä Hau-yöpukuaan sekä lempiasuste on lippis. Hän on valinnut mielenkiintonsa kohteet itse eikä minkään muotin mukaan.

Itse pidän sanoista tyttö ja poika, koska me nyt vaan ollaan fyysisesti erilaisia, enkä koe noita nimityksiä alentavana tai muutenkaan haitallisina.

Mitkä mahdollisuudet meillä kaikilla silti onkaan – meistä kaikista voi yhtä lailla tulla palomiehiä tai leipureita eikä sillä sukupuolella ole väliä. Olenkin korjannut usein lapselleni kun hän sanoo;” pojat tekevät näin.. tai tytöt tekevät..”, että kyllä molemmat voivat tehdä näitä asioita, eikä sitä määritä onko tyttö vai poika. On harmillista kuinka paljon vieläkin erotellaan tyttöjen ja poikien juttuja. Meillä myös pojat saavat käyttää legginssejä ja Vimman letti-kuosia, vaikka joistain tämäkin on liian tyttömäistä – hassua, kun legginssit ovat varmaan parhaimmat housut leikki-ikäiselle.

Tyttöä kovasti kiinnostaa autot ja kaikki erilaiset kulkuneuvot. Hänellä on myös vauvoja ja nukenrattaat, mutta eipä niillä montaa kertaa ole leikitty. Kotileikit eivät myöskään paljoa kiinnosta paitsi nyt kesällä leikkimökki on tuonut siihen leikkiin lisäarvoa.

Tiedän, että on vaikeaa aina tietää onko joku tyttö vai poika, mutta itse en siitä ota nokkiini, vaikka joku on sanonut lastani pojaksi vaikka onkin tyttö, enkä suutu vaikka joku ”tytöttelee”. Ne on vain joskus kauan sitten päätettyjä sano, jotka tarkoittavat jotain, mutta ne eivät määritä meitä mitenkään.

Olet sitten tyttö, poika tai jotain muuta, niin mahdollisuudet onnistua tässä elämässä on niin suuret kunhan siihen uskoo, eikä anna minkään tai kenenkään määritellä itseään sen enempää. On ihanaa kun meidän taaperosta on kasvanut niin hauska tyyppi, etten voi kuin ihailla häntä. <3

Lue myös aiemmat postaukseni:

TAAPERON SOKERINKÄYTTÖ OSA 2. + VINKKI JÄÄTELÖHERKKUUN, JOSSA 0% LISÄTTYÄ SOKERIA

MITEN SAADAAN LENTOMATKA SUJUMAAN TAAPERON KANSSA MAHDOLLISIMMAN HELPOSTI?

TIE UNIIN KÄY KANTAEN – TULA-KANTOREPUT SOPIVAT VAUVASTA TAAPEROON

Riikka / Kotoin - -
Posted in Yleinen

4 kommenttia “LASTEN SUKUPUOLIROOLIT

  1. Tämä on tosi kiinnostava aihe! Vauva-aikana tykkäsin pukea meidän tytöt joko mustavalkoisiin tai neutraaleihin väreihin ihan siitä syystä että aina kaapista löytyi mätsäävät vaatteet kiireessäkin ja varasto pysyi aika pienenä. Joskus luultiin pojaksi, mutta en siitä mieltäni pahoittanut. Nyt viisi vuotiaan vaatekaapissa on monet mustat leggarit ja mustia paitojakin (hän haluaa olla usein pantteri :D), niitä on myös mukava yhdistellä printtivaatteiden kanssa ja taasen minimaistisuuteen taipuvaisena tykkään kun vaatteita ei ole liikaa. On myös niitä päiviä kun liehuhelmat kiinnostaa ja pukeudutaan prinsessoiksi. Mä en ole huomannut ulkopuolisten kommentoivan oikeastaan yhtään meidän vaatevalintoja tai isomman lapsen värimieltymyksiä. Joku päivä lemppari saattaa olla musta ja toisena ihan joku muu. Vielä tänäkin päivänä poikia ja tyttöjä kannustetaan eri sanoin ja tosiaan pukeutumiseen ja kiinnostuksen kohteisiin kiinnitetään liikaa huomiota. Välillä itsekin huomaan sortuvani. Blogiasi on muuten ilo lukea, kirjoitat kiinnostavista aiheista ja olen monista asioista samoilla linjoilla kanssasi. 😊

    1. Kiitos paljon ihanasta kommentista kehuineen. Tämä saa taas jaksamaan enemmän tämän blogin parissa – aika ja energiat kun ovat tällä hetkellä hieman kortilla. Mukava kuulla, että samanlaisia ajatuksia pyörii tämän ja muidenkin asioiden suhteen!

  2. Olen itsekin pohtinut tätä aihetta paljon viime aikoina. Tiesin jo kauan ennen kuin tulin äidiksi, etten halua opettaa lasta tiettyyn rooliin. Olen 7 kk tyttövauvan äiti ja puen lapseni sellaisiin vaatteisiin, mistä itse pidän, olivatpa ne sitten ns. tyttöjen tai poikien osastoilta. Rakastan vaaleanpunaista, röyhelöitä ja kaikkea pastellista, mutten silti jaksa pukea tyttöä aina samoihin kun maailmassa on niin paljon muitakin ihania värejä. Nyt kun vielä saan päättää pukeutumisesta, käytän sen hyväksi sillä ei koskaan tiedä, jos hän itse haluaa pelkkää pinkkiä vanhempana. Sama koskee leikkejä, harrastuksia jne. Hän saa itse päättää, mitä tekee ja me vanhemmat hyväksymme ja tuemme siinä. Ja kyllä, tyttöä on luultu pojaksi useita kertoja, mutten jaksa välittää siitä jos jollain muilla on niin kapeakatseinen näkemys.

    1. Eikä tuo välttämättä ole kapeakatseisuutta, koska itsekin ”tytöttelen tai pojittelen” helposti, koska se on opittu tapa, jota kuitenkin yritän harkiten käyttää. Onneksi maailma muuttuu ja lapset sen mukana. Eiköhän seuraavalla sukupolvella ole jo aivan eri lähtökohdat tämän asian suhteen:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *